Ryhdy ituviljelijäksi! Mungopapu on kotoisin Intiasta, ja se on yksi tunnetuimmista iduista. Sitä on käytetty ravintona vuosituhansia, ja se on erittäin monipuolinen ravintokasvi: niitä voi käyttää keitettynä lämpimissä ruuissa, jauhaa jauhoksi tai idättää. Länsimaissa idätys on yleisin käyttötapa.
Mungopapujen idättäminen on helppoa, eikä siihen tarvita sen enempää valoa kuin multapitoista kasvualustaakaan. Yksinkertaisimmmillaan idätys onnistuu lasipurkin, veden ja pienen palan harsokangasta avulla.
Mitäs jos tutustuisit nauriiseen, yhteen Suomen vanhimmista viljelykasveista? Vielä parisataa vuotta sitten se oli myös tärkein (kunnes tuli peruna ja syrjäytti). Nauris on kiitollinen ja vaatimaton viljeltävä; se voidaan kylvää jo alkukeväästä, koska se kestää hyvin kylmyyttä.
Tiesitkö, että okra on muutakin kuin väri? Hyötykasvi okra on monikäyttöinen, magnesiumpitoinen palkokasvi, joka on Suomessa melko uusi tuttavuus. Kokeile ihmeessä!
Joko olet tutustunut porkkanan serkkuun, palsternakkaan? Tämä juures on erittäin vitamiini- ja hivenainepitoinen, ja se sisältää mm. kaliumia melkoisen määrän. Palsternakka kuuluu loppusyksyn satokasveihin, ja se nostetaan maasta vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Se on myös ensimmäisiä kylvettäviä, sillä se ei ollenkaan pistä pahakseen siementen kylvämistä melko kylmään multaan.
Tässä on paprika, joka tuo mieleen Kalifornian lämmön ja elämänilon! Paprika ei ole ollenkaan niin vaikea kasvatettava kuin on annettu ymmärtää. Paprika on kyllä hallanarka, tarkka kosteudesta ja rakastaa auringonottoa, mutta jos nämä jutut ovat kunnossa, se tuottaa satoa mukavasti.
Maukas ja kivan näköinen tuttavuus. Hedelmät hatun tai kellon muotoisia, maussa hiukan chilin terävyyttä, mutta perusmaultaan makea ja sitruunainen. Erinomainen lisä salaattiin. Paprika vaatii lämpimät olosuhteet, joten paras kasvatuspaikka on kasvihuone tai lasitettu parveke. Yksivuotinen. Paprika pitää tasaisesta kosteudesta ja suihkuttelusta. Suihkuttelu pitää myös vihannespunkit loitolla. Taimet kannattaa latvoa, eli niiden latva katkaistaan kun ensimmäinen kukka on ilmestynyt. Poista samalla ensimmäinen kukka, sillä se heikentää sadon kehittymistä.
ESIKASVATUS: helmi-huhtikuu. Kastele kylvömulta hyvin ja ripottele siementen päälle vain ohut kerros multaa. Pidä lämpimässä ja kosteana. Paprika on hidas itäjä, joten ensimmäisten itujen syntyyn voi mennä parikin viikkoa. Siirrä taimet isompiin ruukkuihin kun ensimmäiset varsinaiset lehdet ovat kasvaneet. Karaise kasvia ennen lopullista siirtämistä ulos tai kasvihuoneeseen. Paprika pitää 20-30 asteen lämpötilasta.
SATO: elo-syyskuu. Kerää hedelmät, kun ne ovat värjäytyneet.
Paprika Mini bell mix on sekä kaunis että herkullinen pieni paprika. Sen hedelmät ovat eri värisiä, joten niistä saa näyttävän lisän tarjoiluun. Satoisa lajike.
Parsaherne on vanha perinnekasvi, vaikka ei nykyään olekaan kovin yleinen kotipuutarhoissa. Kasvina se on vallan mainio: tummanpunaisena hehkuvien kukkiensa ansiosta se käy kukkapenkkiin tai seinustalle, ja maistuvien palkojensa vuoksi keittiöpuutarhaan. Sekä kukat että nuoret palot (3-5) cm ovat syötäviä. Palot voi esim. höyryttää tai paistaa voissa ja syödä kokonaisina. Kannattaa testata!
Miten olisi itse kasvatettu, maistuva parsakaali? Tuore parsakaali sisältää rautaa, A-,C- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia ja kuitua sekä runsaasti proteniinia – se on siis todellista superfoodia! Parsakaalista on ruuanlaitossa moneksi – wokkaamisesta keittoihin ja gratiiniin.
Marathon on varma- ja runsassatoinen lajike. Se kehittää tiiviin ja pyöreän kerän, josta satoa voi kerätä monta kertaa, sillä sivuversot jatkavat kehittymistä, vaikka pääverso olisi jo kerätty. Parsakaali viihtyy aurinkoisessa paikassa, ja kasvaa parhaiten hieman savisessa, multaisessa ja kuohkeassa mullassa, mutta myös kevyemmissä maalajeissa.
Yllätä perhe tavallista värikkäämmällä hernerokalla ensi syksynä! Borlotto Rosso on hauskan näköinen tarhapapu, jonka palot ja siemenet (=herneet) ovat punavalkoisia. Sen litteät palot kasvavat n. 11-12 cm mittaisiksi, ja ovat n. 1,5 cm paksuja. Palon sisällä on 5-6 papua. Papua ei pidä sekoittaa herneeseen – papuja ei saa koskaan syödä raakana! Pavut voidaan joko keittää tuoreena tai kerätä vasta, kun palko on lakastunut ja pavut kypsyneet ja kuivuneet. Papujen säilyvyyttä parannetaan kuivattamalla niitä sisätiloissa pari päivää ennen varastointia. Kuivattujen papujen käyttöönotto on tuttua: liotetaan ja keitetään. Pensaspapu viihtyy aurinkoisessa paikassa, kuohkeassa, multavassa ja kosteassa mullassa. Kastellaan usein kukinnan aikana.
KYLVÖ: touko-kesäkuu. Kylvetään suoraan kasvupaikalle, kun maan lämpötila on yli +15 astetta. Kylmässä maassa siemenet mätänevät, eivätkä lähde itämään. Liota siemeniä n. vuorokausi ennen istutusta, niin itäminen alkaa nopeasti. Jos haluat aikaistaa satokautta tai kevät on kovin kylmä, voit esikasvattaa tarhapapua myös sisällä. Papu on erittäin hallanarka, joten viileiksi öiksi se kannattaa peittää harsolla.
SATO: heinä-syyskuu.
Huom! Mitä ahkerammin keräät satoa, sitä enemmän papu tuottaa palkoja.
Pensaspapu, Phaseolus vulgaris nanus. Varhainen ja varma lajike, kauniit keltaiset pavut. Ohuet säikeettömät pavut kasvavat noin 12 cm:n mittaisiksi. Palot kypsyvät hitaasti, joten niitä voidaan kerätä myöhäiseen syksyyn. Suoran ja pensasmaisen kasvin pavut riippuvat ilmassa ja pysyvät siten puhtaina. Papuja ei saa koskaan syödä raakana. Voidaan pakastaa. Kylvö: touko-kesäkuussa suoraan kasvupaikalle. Kylvösyvyys 2-3 cm. Itää…
