Kauppahuone Koskela

Kauppahuone Koskelan tarina

Kauppahuone Koskelan tarina alkaa jostain talvelta 2018-19, kun toinen meistä vietti välivuotta joka jäi
nuorena pitämättä, ja toinenkin oli sen hetkiseen uraansa tympääntynyt.
Puheisiin alkoi yllättäen ilmaantua termi ”oma kauppa.”

Mielikuva kaupan olemuksesta rakentui samalla, kun ajelimme muka kotiseutumatkailemassa (tosiasiassa
etsittiin kaupalle liiketilaa); kauppa, jossa ostokset pakataan kassiin ja mullat kannetaan autoon, kauppa,
jossa jutellaan asiakkaiden kanssa ja kauppa, jossa ”se mitä ei löydy, hankitaan.” Kauppa, jossa viihdytään.

Meillä oli haaveissa sekatavarakauppa, mutta kun liiketila sitten lopulta Kuhmoisista löytyi, varsin nopeasti
selvisikin, että sinne tarvitaan rautakauppa. Rautakauppa! Meistä kumpikaan ei ollut juuri porakoneeseen
tarttunut, mistään sen vaikeammasta puhumattakaan. Maalisivellinkin oli käynyt kädessä harvakseltaan.

Epäusko kuulsi tukkurien äänessä, kun selvisi että heille soittelee joku, joka ei tiedä raksahommista yhtään
mitään. Onnenkantamoinen oli se, että soittelulistan alkupäähän osui juuri se tukku, jonka tuotteet
kestävät ammattilaistenkin käytön, ja jonka toimintaperiaatteet ovat ihan sieltä fiksuimmasta päästä.
Rautakaupan perusvalikoima syntyi ammattilaisten käsissä ja meidän tehtäväksi jäi opetella,
mikä mikäkin himpasvärkkeli on.

Tuotevalikoimalle kirjoitettiin kriteerejä, joista erottuivat sanat “laatu” ja “kotimaisuus”.
Ei se tarkoita, että meidän peltihallissa lymyilee luksustuotteita, vaan sitä, että meillä on tuotteita
, jotka kestävät kulutusta ja niillä voi tehdä sitä, mihin ne on tarkoitettu.