Monivuotinen, hyvin talven kestävä yrtti. Oregano viihtyy aurinkoisessa ja humuspitoisessa mullassa, ja sitä voidaan kasvattaa maassa, ruukussa tai parvekelaatikossa. Käytetään tuoreena, kuivattuna ja pakastettuna. Oreganolla on pitkä satokausi, ja sen versoja ja lehtiä voidaan kerätä läpi kauden.
Oregano eli mäkimeirami (Origanum vulgare), ekologisesti viljelty
Pizzan luottokumppani! Oregano on mäkimeiramin yksi alalajeista. Se on monivuotinen ja hyvin Suomen oloissa kestävä yrtti, jota voi käyttää monenlaisten ruokien maustamiseen. Sen varsi lakastuu syksyllä, mutta keväällä se herää nopeasti henkiin. Taimet leikataan keväällä 5-6 cm:n mittaisiksi tyngiksi, jolloin kasvu lähtee nopeasti käyntiin.
Ensimmäiset oreganot esikasvatetaan sisällä. Siemeniä ei peitetä mullalla, ja kylvös tulee kastella tasaisesti vähällä vedellä, jotta se pysyy koko ajan kosteana (mutta ei märkänä!). Oregano viihtyy hyvin myös ruukussa tai parvekelaatikossa, joten voit kasvattaa yrttitarhaa myös parvekkeella tai vaikka keittiön ikkunalla. Kasvupaikan pitää olla aurinkoinen ja mullan humuspitoista. Satoa voi kerätä koko kasvukauden ajan.
ESIKASVATUS: maaliskuu. Siirrä taimet ulos, kun hallanvaara on ohi.
Pyöröpallohäntä on veikeän näköinen, runsaasti kukkiva yksivuotinen kesäkukka. Se on muodoltaan pensasmainen, joten se täyttää mukavasti paikkansa kukkapenkissä tai ruukkunsa. Lajitelman värit ovat punainen, violetti ja valkoinen.
Pyöröpallohäntä viihtyy hiekkapitoisessa, huokoisessa ja ravintorikkaassa maassa. Jos kesä on lämmin ja aurinkoinen, se kukkii runsaasti loppukesään saakka. Sen lisäksi, että pyöröpallohäntä on mainio leikkokukka, sen kukinnot käyvät myös kuivakukiksi. Kasvun vauhdittamiseksi sen voi esikasvattaa sisällä ennen ulosviemistä.
ESIKASVATUS: maalis-huhtikuu. Vie taimet ulos vasta, kun lämpötila oli yli +22 astetta.
Joko olet tutustunut porkkanan serkkuun, palsternakkaan? Tämä juures on erittäin vitamiini- ja hivenainepitoinen, ja se sisältää mm. kaliumia melkoisen määrän. Palsternakka kuuluu loppusyksyn satokasveihin, ja se nostetaan maasta vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen. Se on myös ensimmäisiä kylvettäviä, sillä se ei ollenkaan pistä pahakseen siementen kylvämistä melko kylmään multaan.
Yksivuotinen leikko- ja kuivakukka. Lajitelmassa valkoisia, vaaleanpunaisia ja violetteja silkkimäisiä kukkia. Varret ovat ohuet. Kaunis niin penkissä, kimpussa kuin kuivattuna. Jos keräät paperikukan kuivaamista varten, poimi se heti kukan auettua ja kuivaa maljakossa.
Paperikukka viihtyy aurinkoisessa paikassa huokoisessa ja hiekkaisessa maaperässä. Noudata siementen kylvöohjetta.
KYLVÖ: maahan huhti-toukokuussa, kun lämpötila on vähintään +15 astetta.
Tässä on paprika, joka tuo mieleen Kalifornian lämmön ja elämänilon! Paprika ei ole ollenkaan niin vaikea kasvatettava kuin on annettu ymmärtää. Paprika on kyllä hallanarka, tarkka kosteudesta ja rakastaa auringonottoa, mutta jos nämä jutut ovat kunnossa, se tuottaa satoa mukavasti.
Maukas ja kivan näköinen tuttavuus. Hedelmät hatun tai kellon muotoisia, maussa hiukan chilin terävyyttä, mutta perusmaultaan makea ja sitruunainen. Erinomainen lisä salaattiin. Paprika vaatii lämpimät olosuhteet, joten paras kasvatuspaikka on kasvihuone tai lasitettu parveke. Yksivuotinen. Paprika pitää tasaisesta kosteudesta ja suihkuttelusta. Suihkuttelu pitää myös vihannespunkit loitolla. Taimet kannattaa latvoa, eli niiden latva katkaistaan kun ensimmäinen kukka on ilmestynyt. Poista samalla ensimmäinen kukka, sillä se heikentää sadon kehittymistä.
ESIKASVATUS: helmi-huhtikuu. Kastele kylvömulta hyvin ja ripottele siementen päälle vain ohut kerros multaa. Pidä lämpimässä ja kosteana. Paprika on hidas itäjä, joten ensimmäisten itujen syntyyn voi mennä parikin viikkoa. Siirrä taimet isompiin ruukkuihin kun ensimmäiset varsinaiset lehdet ovat kasvaneet. Karaise kasvia ennen lopullista siirtämistä ulos tai kasvihuoneeseen. Paprika pitää 20-30 asteen lämpötilasta.
SATO: elo-syyskuu. Kerää hedelmät, kun ne ovat värjäytyneet.
Paprika Mini bell mix on sekä kaunis että herkullinen pieni paprika. Sen hedelmät ovat eri värisiä, joten niistä saa näyttävän lisän tarjoiluun. Satoisa lajike.
Parsaherne on vanha perinnekasvi, vaikka ei nykyään olekaan kovin yleinen kotipuutarhoissa. Kasvina se on vallan mainio: tummanpunaisena hehkuvien kukkiensa ansiosta se käy kukkapenkkiin tai seinustalle, ja maistuvien palkojensa vuoksi keittiöpuutarhaan. Sekä kukat että nuoret palot (3-5) cm ovat syötäviä. Palot voi esim. höyryttää tai paistaa voissa ja syödä kokonaisina. Kannattaa testata!
Miten olisi itse kasvatettu, maistuva parsakaali? Tuore parsakaali sisältää rautaa, A-,C- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia ja kuitua sekä runsaasti proteniinia – se on siis todellista superfoodia! Parsakaalista on ruuanlaitossa moneksi – wokkaamisesta keittoihin ja gratiiniin.
Marathon on varma- ja runsassatoinen lajike. Se kehittää tiiviin ja pyöreän kerän, josta satoa voi kerätä monta kertaa, sillä sivuversot jatkavat kehittymistä, vaikka pääverso olisi jo kerätty. Parsakaali viihtyy aurinkoisessa paikassa, ja kasvaa parhaiten hieman savisessa, multaisessa ja kuohkeassa mullassa, mutta myös kevyemmissä maalajeissa.