Härkäpapu eli härkis kuulostaa ensin trendiruualta, mutta onkin oikeasti ikivanha, jo vuosituhansia käytetty proteiinipommi. Täällä Pohjolassakin sitä on viljelty jo 1200-luvulta lähtien, mutta peruna ehti tässä välissä syrjäyttää sen. Härkis sisältää runsaan määrän proteiinia, hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuitua ja kivennäinaineita – myös folaattia, jota suomalaiset saavat perinteisesti aika niukasti.

Viljeltävänäkin härkis on helppo; sillä ei ole kummoisiakaan vaatimuksia kasvupaikan suhteen,  ja istutaa sen saa suoraan kasvupaikkaan ilman esikasvatustarpeita.