Yksivuotinen leikko- ja kuivakukka. Lajitelmassa valkoisia, vaaleanpunaisia ja violetteja silkkimäisiä kukkia. Varret ovat ohuet. Kaunis niin penkissä, kimpussa kuin kuivattuna. Jos keräät paperikukan kuivaamista varten, poimi se heti kukan auettua ja kuivaa maljakossa.
Paperikukka viihtyy aurinkoisessa paikassa huokoisessa ja hiekkaisessa maaperässä. Noudata siementen kylvöohjetta.
KYLVÖ: maahan huhti-toukokuussa, kun lämpötila on vähintään +15 astetta.
Tässä on paprika, joka tuo mieleen Kalifornian lämmön ja elämänilon! Paprika ei ole ollenkaan niin vaikea kasvatettava kuin on annettu ymmärtää. Paprika on kyllä hallanarka, tarkka kosteudesta ja rakastaa auringonottoa, mutta jos nämä jutut ovat kunnossa, se tuottaa satoa mukavasti.
Maukas ja kivan näköinen tuttavuus. Hedelmät hatun tai kellon muotoisia, maussa hiukan chilin terävyyttä, mutta perusmaultaan makea ja sitruunainen. Erinomainen lisä salaattiin. Paprika vaatii lämpimät olosuhteet, joten paras kasvatuspaikka on kasvihuone tai lasitettu parveke. Yksivuotinen. Paprika pitää tasaisesta kosteudesta ja suihkuttelusta. Suihkuttelu pitää myös vihannespunkit loitolla. Taimet kannattaa latvoa, eli niiden latva katkaistaan kun ensimmäinen kukka on ilmestynyt. Poista samalla ensimmäinen kukka, sillä se heikentää sadon kehittymistä.
ESIKASVATUS: helmi-huhtikuu. Kastele kylvömulta hyvin ja ripottele siementen päälle vain ohut kerros multaa. Pidä lämpimässä ja kosteana. Paprika on hidas itäjä, joten ensimmäisten itujen syntyyn voi mennä parikin viikkoa. Siirrä taimet isompiin ruukkuihin kun ensimmäiset varsinaiset lehdet ovat kasvaneet. Karaise kasvia ennen lopullista siirtämistä ulos tai kasvihuoneeseen. Paprika pitää 20-30 asteen lämpötilasta.
SATO: elo-syyskuu. Kerää hedelmät, kun ne ovat värjäytyneet.
Paprika Mini bell mix on sekä kaunis että herkullinen pieni paprika. Sen hedelmät ovat eri värisiä, joten niistä saa näyttävän lisän tarjoiluun. Satoisa lajike.
Tee hiirille ja muille jyrsijöille selväksi, että sinun tiloissasi eivät hiiret hypi pöydällä silloinkaan, kun et itse ole paikalla. Paristokäyttöinen jyrsijänkarkoitin pitää siitä huolen, kun sähkövirta puuttuu.
Parsaherne on vanha perinnekasvi, vaikka ei nykyään olekaan kovin yleinen kotipuutarhoissa. Kasvina se on vallan mainio: tummanpunaisena hehkuvien kukkiensa ansiosta se käy kukkapenkkiin tai seinustalle, ja maistuvien palkojensa vuoksi keittiöpuutarhaan. Sekä kukat että nuoret palot (3-5) cm ovat syötäviä. Palot voi esim. höyryttää tai paistaa voissa ja syödä kokonaisina. Kannattaa testata!
Miten olisi itse kasvatettu, maistuva parsakaali? Tuore parsakaali sisältää rautaa, A-,C- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, fosforia ja kuitua sekä runsaasti proteniinia – se on siis todellista superfoodia! Parsakaalista on ruuanlaitossa moneksi – wokkaamisesta keittoihin ja gratiiniin.
Marathon on varma- ja runsassatoinen lajike. Se kehittää tiiviin ja pyöreän kerän, josta satoa voi kerätä monta kertaa, sillä sivuversot jatkavat kehittymistä, vaikka pääverso olisi jo kerätty. Parsakaali viihtyy aurinkoisessa paikassa, ja kasvaa parhaiten hieman savisessa, multaisessa ja kuohkeassa mullassa, mutta myös kevyemmissä maalajeissa.
Upea lila pashminahuivi on monikäyttöinen asuste. Sen himmeästi satiininhohtoinen pinta tekee siitä juhlavan, ja sen voi kietoa käyttöön monella tapaa. Se käy myös lämmittävänä hartiahuivina, sillä se on kooltaan 70*180 cm.
Suomalaisen keittiön klassikoksi muodostunut PataPata saippuavillatyyny 10 kpl pakkauksissa. Tällä tuotteella jo äiti ja mummokin aikanaan pesi ne pohjaan palaneet puurot irti kattilan pohjasta.
Patapesimellä jynssäät padat, valurautapannut ja ruukut. Riisijuurinen patapesin on keittiönsiivousvälineiden ikisuosikki, sillä se on kestävä ja helppo pitää puhtaansa. Eikä se ole hullumman näköinenkään roikkuessaan keittiön naulassa.
